Helsingin ensimmäinen hampurilais­ravintola oli kulttipaikka

Leena Sarvi, Tyylikonsultti

Olin noin viisivuotias, kun Makkaratalo valmistui. Pelkäsin pienenä rautatieaseman graniittimiehiä ja kutsuin niitä korkeatädeiksi. Makkaratalon pyöreys tuntui lapselle turvalliselta ja lohdulliselta pelottavia kivihahmoja vastapäätä. Myöhemmin Makkaratalosta tuli monessakin mielessä merkittävä tapaamispaikka.

Kun aloin tapaamaan äitiäni koulun jälkeen keskustassa, helpointa oli sopia tapaaminen jollekin Makkaratalon sisäänkäynneistä. Keskuskadun sisäänkäynnin jälkeen, Marmorikujalla, oli äärettömän hyvä kioski, jossa myytiin irtokarkkeja. Sinne pääseminen oli aina juhlan paikka. Nuorelle ajokorttilaiselle Makkaratalon sisällä ollut iso parkkipaikka oli puolestaan helpoin pysäköintipaikka keskustassa. Sinne jätin aina auton ja siellä opin myös parkkeeraamaan ruutuun.

Ehdottomasti isoin juttu oli kuitenkin kulttimainetta nauttinut Carrols. Helsingin ensimmäinen hampurilaisravintola, jonne kokoonnuttiin oikein joukolla. Aina kun oli rahaa, mentiin sinne pirtelölle tai hampurilaiselle. Armeijassa olleet kaverit kansoittivat paikan lomilla. Makkaratalossa on ollut aina hyviä ravintoloita, kuten Omenapuu, jonne suorastaan jonotettiin, mutta merkittävin oli Carrols.

Nuorena aikuisena Makkaratalo oli luonteva paikka tehdä treffit. Siellä oli aikansa edelläkävijäliikkeitä, kuten kosmetiikkaliike Kaunis nainen ja Pukevan liike. Edelleen Makkaratalon läpi tulee kuljettua. Se on hienosti uudistunut ja siellä on kivoja ravintoloita. Talon sijainti on mahtava kahden muun maamerkin, Stockmannin ja rautatieaseman, välissä. Harva kiertää Makkaratalon.

Makkaratalo on sympaattinen rakennus ja sillä on erityinen paikka ikäpolveni helsinkiläisten elämässä. Eihän se mikään kaunotar ole, mutta rakas juuri sellaisena kuin on ja juuri sellaisena sen pitää pysyäkin

© CITYCENTER 2016

OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN.
KUVA: HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO